Mä olen kohta neljännesvuosisataa tässä maapallolla taapertanut ja nyt vasta saanut ensimmäisen työpaikkani! Aika hyvin vai mitä? Työskentelen osa-aikaisena tilitoimistossa. Opiskelen alaa, koulua käyn iltaisin, minusta tulee siis Taloushallinnon Norkonoomi. Myynnin ammattitutkinnon olen joskus vuonna keppi ja kivi onnistunut suorittamaan loppuun ja siitä 5kk mittaisesta suorituksesta olen pirun ylpee! Siihen viiteen kuukauteen mahtui paljon verta, hikeä, kyyneliä ja... Öh.. Noh, voitte ehkä arvata mitä muuta. Harmi, että moinen koulutus CV:ssä ei tänä päivänä näytä oikeesti miltään, jokaisessa työhaastattelussa kysytään aina että "Mikäs tämä tämmöinen on?" ja kun innokkaasti selitän, niin viimeistään siinä vaiheessa kun sen kesto kuullaan, niin kiinnostus lopahtaa hyvin nopeasti! :D

No kuitenkin, nyt olen vihdoin saanut ensimmäisen työpaikkani, oltuani viimeiset 4v sairauslomalla ja kuntoutustuella. Alussa kerroin aina työhaastattelussa mitä sairastan, se on niin osa mua, että unohdan että kaikki siihen ei suhtaudu kovinkaan hyvin. No jossain vaiheessa kun sain äidiltäni käskyn pitää turpani kiinni niin, sain tämän työn. Se on jännä juttu, että aina työhaastatteluissa kehutaan kuinka mukavaa on, että olen rehellinen asian suhteen ja vakuutellaan ettei se vaikuta työn saamiseeni, mutta joka hemmetin kerta tuli kieltävä vastaus. No okei, ehkä tämä on hyvä tekosyy ajatella että Mr. Crohn on kaiken syy, minähän tietty olisin pätevä mihin työhön vain ilman tätä matkaseuralaista!

Nojoo. Työ on maistunut aika hyvältä, kieltämättä. Väsynyt olen, vaikka teen 6h päivää, mutta on mukava tuntea itsensä tarpeelliseskis taas. Ei pelkäksi yhteiskunnan taakaksi, jolla ei ole elämään mitään annettavaa.

Nyt suunnitelmissa on paljon! Toteutus sen sijaan vaiheessa :D

Millaisia kokemuksia muilla on työnsaannista? Onko se ollut helppoa? Millä alalla on erityisen vaikeaa mielestänne?

Jos nyt ensin esittelisin sekä itseni, että blogin toisen päähenkilön, Mr. Crohnin.

Itse olen 24-vuotias elämää opetteleva tytöntyllerö. Matkakumppanini on Mr. Crohn, tuo ilkeämielinen, itsepäinen ja pikkusieluinen herra, joka onnistuu osumaan paikalle aina väärään aikaan.

Jos joku lukemaan eksynyt ei tiedä, niin Crohnin tauti on suolistosairaus, itse kuitenkin käytän ennemmin nimitystä ruoansulatuskanavan tulehduksellinen sairaus, koska tuo sanahirviö kuvaa tätä paremmin. Olen sairastanut tätä piinallista sairautta kohta 8 vuotta. Sarastuin siis pahimmassa teini-iässä, jesh!

Viime vuodet on ollut hankalia, mutta nyt toivottavasti suunta ylöspäin. Ja miksikö kirjoitan tästä julkisesti? No tietenkin siksi, että opettelen elämään normaalin ihmisen arkea! Minulla sitä ei paljonkaan ole ollut, koska olen sairastanut sängynpohjalla (tai aina niin ihanan Tayssin sängynpohjalla) suurimman osan 2000-luvusta. Kaikki on uutta ja ihmeellistä!

Toivottavasti viihdytte, ja tulkaahan uudestaan. Kommenttia saa ja pitää jättää :)